Rakennetyöttömyydestä: VVT:n blogissa Jouko Kajanoja

VVT järjestää neljän työllisyysseminaarin sarjan keväällä 2017. Tiedot seminaarien sisällöistä, ajoista ja paikoista ovat VVT:n kotisivulla.

Seminaarisarjan keskeisin kysymys on rakennetyöttömyys. Mistä siinä on kyse ja mitä sille pitäisi tehdä?

	Suomi	Ruotsi	Norja	Tanska	Islanti
Työllisyysaste 2015 - työllisten osuus kaikista 15-64-vuotiaista	68	76	75	73	84
Työllisyysaste 2013, kun osa-aikaiset työsuhteet on muunnettu kokoaikaisiksi	65	68	…	64	…
Työttömyysaste 2015 – työttömien osuus 15-64-vuotiaista työllisistä ja työttömistä	9,6	7,6	4,5	6,3	4,2
Aktiivisen työvoimapolitiikan menot % bkt:sta 2014	0,91	1,08	0,37	1,60	…

Taulukon toisella rivillä työllisyysaste suhteutetaan tehtyyn työmäärään muuntamalla osa-aikatyöt kokoaikatyötä vastaavaksi. Suomessa on suhteellisen vähän osa-aikaisia ja siten Suomessa tehdään työntekijää kohden enemmän työtunteja.

EU-maiden työllisyysasteiden keskiarvot ovat molemmilla tavoin laskettuna tuntuvasti kaikkien Pohjoismaiden työllisyysasteen alapuolella.

Työnvälitystilastojen mukaan Suomessa oli vaikeasti työllistyviä eli rakennetyöttömiä 200 000 joulukuun lopussa 2016. Heistä 120 000 oli yli vuoden työttömänä olleita ja loput olivat toistuvaistyöttömiä. Kun mukaan lasketaan vielä puolet työvoimahallinnon järjestämissä palveluissa ja työvoimakoulutuksessa olevista, saadaan rakennetyöttömien määräksi noin 250 000. Tuntuva osa rakennetyöttömistä, noin 20 000, on nuoria alle 25-vuotiaita.

Työpankkikokeilun johtaja Aarne Kuusi arvioi, että näistä ehkä 25 % on täysin töihin kykeneviä, tarvitaan vain työpaikka ja halu työn vastaanottamiseen, 25 % on työkykyisiä lyhyen koulutuksen tai vastaavan seurauksena, 25% vaatii pitkiä toimenpiteitä ja 25 % on jokseenkin vailla työllistymisen näköaloja ja he kuuluvat sosiaalitoimen piiriin.

Jotta päästäisiin hallituksen tavoittelemaan 72 %:n työllisyysasteeseen, pitäisi työllisiä olla noin 150 000 nykyistä enemmän. Sillä olisi VM:n mukaan ratkaiseva merkitys kestävyysvajeen ratkaisemissa. Rakennetyöttömistä tulisi siis valtaosa työllistää.

Onko aktiivinen työvoimapolitiikka lisännyt työllisyyttä ja vähentänyt rakennetyöttömyyttä? Vai olisiko hyvä vähentää aktiivisen työvoimapolitiikan aiheuttamia häiriöitä työmarkkinoilla? Onko työttömyys- ja muu sosiaaliturva aiheuttanut enemmän kannustinloukkuja vai enemmän voimaannuttanut työttömiä?

Vertaillaan USA:han, jossa luotetaan Pohjoismaita enemmän markkinoihin. USA:ssa sekä aktiivisen työvoimapolitiikan että työttömyysturvan menojen osuus bruttokansantuotteesta ovat kymmenesosa Suomen vastaavista osuuksista. Työllisyysaste on USA:ssa sama kuin Suomessa. Vuonna 2015 oli 25-54-vuotiasta miehistä Suomessa 10,4  % ja USA:ssa 11,7 % työvoiman ulkopuolella. Aktiivisesta työvoimapolitiikasta ja työttömyysturvasta luopuminen ei siis näytä ratkaisevan rakennetyöttömyyden ongelmaa.

Miten erilaiset aktiivisen työvoimapolitiikan keinot kohdistuvat edellä arvioituihin rakennetyöttömyyden neljänneksiin? Mihin neljännekseen ja miten tehokkaasti vaikuttaa tehokas työnvälitys, miten palkkatuen käyttö työpankissa, sosiaalisissa yrityksissä ja muissa muodoissa, miten raskaammat työvoimapolitiikan keinot, kuten työpajat ja varsinaiset suojatyöpaikat?

Voisiko työtakuu tai Paltamon malli (jokaiselle työkykyiselle ja työhaluiselle järjestetään työpaikka) olla mahdollinen ja merkittävä ratkaisu? Miten vaikuttaa työkokeilu ja työvoimakoulutus? Mikä merkitys on klubitaloilla ja muunlaisilla ylläpitävillä ja ohjaavilla palveluilla? Mikä on ja voisi olla kuntouttavan työtoiminnan tehtävä ja määrä? Olisiko jonkinlainen osallistumistulo tarpeellinen osaratkaisu? Mihin työvoimapolitiikan keinoihin tulisi erityisesti panostaa ottaen huomioon rakennetyöttömyyden neljännekset? Millainen olisi tehokas rakennetyöttömyyden vähentämisen ohjelma?

Miten ratkaisevaa rakennetyöttömyyden vähentämisessä on yleinen talouspolitiikka? Miten vaikuttaa valtiontalouden välitöntä tasapainottamista ja leikkauksia korostava ja miten kysynnän elvyttämistä korostava talouspolitiikka? Mikä merkitys on rakenteellisella uudistuksilla? Mitä olisi opittavissa Islannista ja siitä, että Ahvenanmaalla vuonna 2014 työllisyysaste 18-64-vuotiasta oli 82 % ja työttömyysaste oli 4,4 % työvoimasta (18-64-vuotiasta)? Missä määrin on kyse kulttuurisista tekijöistä?

Näitä kysymyksiä käsitellään kevään 2017 neljässä työllisyysseminaarissa. Ensimmäinen seminaari oli 14.2 ja se on katsottavissa ja sen aineistoa luettavissa VVT:n kotisivulla.

Jouko Kajanoja

Kirjoittaja on VTT, ekonomi ja sosiaalipolitiikan dosentti. 

Hän on VVT:n hallituksen jäsen.

Energiamurros kaipaa hiilitaseen käyttöönottoa

Energia-, ympäristö- ja kestävyyskysymyksiin erikoistunut Aki Suokko ja useita energia-alan kirjoja laatinut tietokirjailija Rauli Partanen ovat tuottaneet kunnianhimoisen teoksen talouden, energian ja ympäristön riippuvuussuhteista (Energian aika – avain talouskasvuun, hyvinvointiin ja ilmastonmuutokseen).

Kirjassa käydään läpi halvan ja helposti saatavan energian merkitys teollisessa vallankumouksessa ja inhimillisen hyvinvoinnin edistämisessä. Fossiilisten polttoaineiden läpimurron myötä talousjärjestelmän puutteet ovat alkaneet kuitenkin paljastua: talouskasvun seurauksena kasvaneet päästöt ovat aiheuttaneet kestämättömiä paineita elinympäristölle. Johtopäätös on kaikkien tiedossa: ellemme pysäytä tätä kehitystä, se pysäyttää meidät varmasti.

Kirjoittajat käyvät kiitettävästi läpi nykyiseen energiariippuvuuteen liittyviä haasteita. Yli 80 prosentin riippuvuutta kivihiilestä, öljystä ja maakaasusta ei muuteta parissa vuodessa saati vuosikymmenessä. Ilmaston lämpenemisen hillitsemisessä on kyse massiivisesta urakasta, jonka torjuntaan tarvitaan kaikkia vähäpäästöisiä vaihtoehtoja, mukaan lukien ydinvoimaa.

Uusiutuviin energiamuotoihin vihkiytyneille voi tulla järkytyksenä tieto, että näiden sinänsä kannatettavien energiamuotojen potentiaali ei riitä alkuunkaan kattamaan fossiilisten energialähteiden kapasiteettia. Jotenkin tämä energiamäärä on kuitenkin kyettävä korvaamaan – ja mieluiten päästöttömästi, mikäli aiomme pitää tämän planeetan elinkelpoisena.

Vaikka uusiutuvien läpimurrosta on kirjoitettu paljon, tosiasia on että fossiilisen energian käyttö on edelleen kasvanut. Jopa Norjan kaltaisessa maassa, jossa on voimallisesti edistetty sähköautojen käyttöönottoa, bensiinin kulutus on yhä lisääntynyt.

Suokon ja Partasen mukaan puhtaan energian (uusiutuvat ja ydinvoima) yhteenlaskettu osuus maailmassa on 2000-luvulla noussut 13 prosentista 14 prosenttiin. Selvää on ettei fossiilisten yli 85 prosentin osuutta kurota umpeen ilman merkittäviä muutoksia toimintatavoissa.

Kirjoittajat käyvät läpi tukun eri vaihtoehtoja alkaen nettoenergiakäsitteestä (EROEI) talousjärjestelmän tarkistamiseen. Osa näistä ehdotuksista voi olla vaikeita sisäistää jopa yhteiskuntatieteellisen koulutuksen saaneelle lukijalle.

                                            

Toistakymmentä vuotta ympäristöasioita seuranneena olen vakuuttunut että vain selkeillä ja yksinkertaisilla ratkaisuilla on menestymisen mahdollisuuksia tässä aikataulussa.

Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa tuskin löydetään sopua menettelytavoista, jotka asettavat kohtuuttomia rasitteita kehittyville talouksille. Energiamurroksen läpivieminen edellyttää järjestelyä, jossa kansakunnat kokevat saavansa aidosti hyötyä elintason siitä liikaa kärsimättä.

Biofyysisen elinympäristön ehdoilla toimiva kohtuutalous voi todennäköisesti toteutua vain jos jatkossa kaikissa keskeisissä toimenpiteissä arvioidaan niiden vaikutukset ilmastoon. Hiilitaseen käyttöönotto lainsäädäntötyössä on verraten yksinkertainen ratkaisu, jota tulisi täydentää saastuttaja maksaa -periaatteella, ympäristöohjaavalla verotuksella sekä elinkaariajattelun käyttöönotolla julkisissa hankinnoissa ja investoinneissa. Samalla haitallisista tuista tulisi asteittain luopua.

Nähtäväksi jää löytyykö uudistuksiin poliittista tahtoa. Aikaa on rajallisesti. Suokon ja Partasen kirja tarjoaa kuitenkin hyvän perustan tahtotilan edistämiseksi.

Eero Yrjö-Koskinen

Kirjoittaja on VVT:n puheenjohtaja.

VVT hakee uusia toimijoita hallitukseen

Kuvassa vas. Maria Rytkönen varapj. ja ex-pj. Kaarin Taipale
ja pj. Eero Yrjö-Koskinen

Vapaus Valita Toisin ry. järjestää vuosikokouksen torstaina 16.2. klo 17.00 Helsingin Paasitornissa. 

Tilaisuudessa käsitellään sääntömääräiset asiat, hyväksytään alkaneen vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä valitaan uusi hallitus vuodelle 2017. Samalla vaihdetaan ajatuksia yhdistyksen toiminnan kehittämisestä.

VVT on ollut komeassa nousukiidossa jo usean vuoden ajan. Viime vuonna yhdistys järjesti peräti yhdeksän seminaaria, joita seurasi häkellyttävät toista tuhatta osallistujaa. Jokainen tilaisuus nauhoitettiin ja live-striimattiin, jotta kaikki kiinnostuneet saattoivat seurata alustuksia ja niiden jälkeen pidettyjä paneelikeskusteluja. Seminaari-tallenteet ovat VVT:n youtube-kanavalla katsottavissa, ja niihin löytyy suoralinkki VVT:n verkkosivuilta. 

Tilaisuuksien suosio kasvoi siinä määrin että jouduimme luopumaan Eurooppasalin käytöstä, jossa on turvallisuussyistä asetettu yleisölle sadan hengen raja.

Yhdistys julkaisi syksyllä myös EU-aiheisen kirjan (Hajoaako unioni?), joka on edelleen ajankohtainen tänä keväänä järjestettävien Ranskan ja Hollannin vaalien vuoksi. Vuonna 2017 VVT pistää paremmaksi tuottamalla kaksi kirjaa, toisen työllisyyspolitiikasta ja toisen arktisista kysymyksistä.

Ahkerasta julkaisutoiminnasta ja yleisötilaisuuksien runsaasta osanotosta huolimatta VVT on huolissaan kohderyhmänsä ikärakenteesta. Olemme onnistuneet houkuttelemaan liian vähän nuoria toimintaamme. Tähän on syytä tulla muutos mikäli aiomme löytää ratkaisuja koko yhteiskuntaa ja sen eri ikäryhmiä koskeviin ongelmiin.

Toivotan kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi yhdistyksen vuosikokoukseen to 16.2.2017 klo 17-19. Jos haluat osallistua päätöksentekoon, ideoida tulevaa toimintaa ja asettua ehdolle hallitukseen, pyydän että maksat VVT:n jäsenmaksun (10 euroa) hyvissä ajoin ennen kokousta.

Yhdistyksen tilinumero on FI25 5780 3820 0678. Merkkaa pankkisiirron sähköiseen viestikenttään nimesi ja sähköpostiosoitteesi - kirjoita @ merkin sijasta at-kirjaimet.


Nähdään Paasitornissa!

Eero Yrjö-Koskinen

VVT:n puheenjohtaja

PS. Paasitornin käyntiosoite on Paasivuorenkatu 5A, Helsinki. Kokous järjestetään Julius von Wright -salissa. Kokouskutsu ja asialista löytyy VVT:n nettisivuilta.

SOTE-uudistus epäilyttää

Lääkärin sosiaalinen vastuu,
Sosiaalipoliittinen yhdistys,
SOSTE ry, Vapaus Valita Toisin
sekä Metropolia ja HY:n sosiaalityö järjestivät seminaarin SOTE:en liittyvästä valinnanvapaudesta ja sen kipupisteistä.




Paneelissa olivat sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan lisäksi professori Pentti Arajärvi, työterveyslääkäri Markku Seuri, pääsihteeri Riitta Särkelä ja filosofi Thomas Wallgren. Paneelia luotsasi Ylen kokenut ”sote-toimittaja” Tiina Merikanto.

Ministeri Mattila korosti, että nykymeno perusterveydenhuollon yleisesti tunnustettuine ongelmineen ei ole enää vaihtoehto, jotain on tehtävä. Hän muistutti, että uudistusta on valmisteltu jo vuosia ja useamman kerran se on törmännyt erilaisiin ongelmiin ja aloitettu alusta.

- Katson itsekin olevani pohjoismaisen hyvinvointivaltion tulos ja sen hengen toivon uudistuksen jälkeenkin olevan voimissaan.

Valinnanvapaus oli tilaisuuden teema ja siitä Mattila totesi, että sen tulee olla asiakkaan valinnanvapautta, ei yritysten vapautta valita asiakkaansa. Huolta on kuitenkin edelleen kannettava kansalaisten yhdenvertaisuudesta. Valinnanvapaus toteutunee vain suurimmilla paikkakunnilla ja edelleen jää ongelmaksi, miten ja millä perusteilla kansalaiset palvelujaan valitsevat – jos ylipäätään pääsevät niitä valitsemaan.

Sirkka Rousu Metropoliasta,
toimittaja Tiina Merikanto ja
Elina Hemminki LSV:stä.

Integraatio – tuleeko?

SOTE-uudistuksen yksi tavoitteista on terveydenhuollon ja sosiaalityön integraatio. Kaunis ajatus, mutta toteutuuko?
Asiasta kantoivat huolta sekä Pentti Arajärvi että Riitta Särkelä. Erityisen ongelmallisena nähtiin rahoitus ja uudistukselle ladatut säästötavoitteet.

Arajärvi piti kapitaatioperiaatteen, sosiaali- ja terveystoimen integraation, valinnanvapauden ja kustannussäästöjen yhtäaikaista toteuttamista lähes mahdottomana.

Uudistuksessa on puhuttu koko ajan ns. kolmannesta sektorista eli järjestöistä yhtenä palvelujen järjestäjänä. Sosiaalipuolella ne ovat olleetkin merkittäviä toimijoita muun muassa päihdehuollossa, lastensuojelussa ja vanhuspalveluissa. Tulevassa suunnitelmassa nämä tehtävät tulisi integroida jollain tavalla sote-keskuksiin. Särkelä näki tässä monia uhkakuvia. Hiipuuko järjestöissä piilevä laaja osaaminen? Mistä tulee järjestöjen rahoitus tulevaisuudessa?

Markku Seuri kyseenalaisti uudistuksessa koko kolmannen sektorin roolin, erityisesti terveydenhuollon puolella. Tähän saakka ei ole nähty yhtään terveydenhuollon yksikköä, jota ylläpitäisi järjestö – eikä tulla näkemään tulevaisuudessakaan. Hän myös epäili, että mikäli suuret yksityiset terveysyritykset saavat kilpailun kautta hoitaakseen jonkin alueen sote-palvelut, ne tulevat järjestämään itse myös sosiaalityön palvelut, mikäli se suinkin on saatavissa taloudellisesti kannattavaksi.

Kiire on…

Vaikka kaikki myöntävätkin, että jotain pitää terveydenhuollollemme tehdä, keskustelussa tuli jälleen esille hallituksen uudistukseen liittyvä kiire ja sen seurauksena näkyvä hätiköinti. Lakiluonnokset on nyt julkistettu ja lähtevät lausuntokierrokselle, lausua pitäisi muutamassa viikossa ja valmista tulla juhannukseen mennessä. Moni kysymys on avoin ja tuntuu, etteivät kaikki poliitikotkaan ymmärrä, mitä ovat päättämässä.

Pelkoa herätti julkisen perusterveydenhuollon yhtiöittämisvaade ja sen seuraukset. Valuvatko sote-rahamme pörssiyrityksiin ja veroparatiiseihin? Katoaako julkisestakin terveydenhuollosta yhtiöittämisen myötä hallinnon ja rahankäytön avoimuus?

Sote-muutos on ollut käynnissä jo vuosia. Tarkkaa tietoa ulkoistettujen terveyskeskusten määrästä ja palvelujen laadusta ei ole kerätty, mutta ainakin 10 % väestöstämme asuu ulkoistettujen terveyspalvelujen alueella. Seuri kysyikin, tarvitaanko kerralla näin suurta uudistusta vai voitaisiinko sittenkin edetä varovaisemmin askelin. Siinäpä yksi vaihtoehto.

Lopuksi

Uuden järjestelmän pitäisi olla voimassa kahden vuoden kuluttua. Kansalaiset ja sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät ovat seuranneet prosessia hämmentyneinä, useimmat myöntäen, etteivät asiasta mitään ymmärrä. Uudistus on valtava ja ruohonjuurelta on voitu vain ihmetellä, miten kaikki käytännön yksityiskohdat aiotaan ratkaista. Valinnanvapaus on saatu näyttämään ratkaisulta kaikkiin perusterveydenhuollon ongelmiin, mutta ainakaan palvelun sisältöön sillä on tuskin juurikaan vaikutusta. Yksityinen sote-keskus ei muutu palvelujen valintataloksi. Suurissa asutuskeskuksissa terveyskeskusten lienee varauduttava kilpailutuksessa häviämiseenkin. Mitä tapahtuu silloin rakennuksille, mitä henkilöstölle? Yksityisten lääkärikeskusten yleislääkärit ovat tähän saakka olleet vapaita ammatinharjoittajia. Kuinka moni heistä haluaa sitoutua uuden yksityisen sote-keskuksen virkaan ja palkkaan? Monta kysymystä, vähän vastauksia.  

Merja Metsä-Heikkilä

Kirjoittaja on erikoislääkäri ja Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:n hallituksen jäsen

--------------------------------------------------------------------

Vaihtoehtoja katastrofille - nykyisen sote-ehdotuksen kipupisteisiin seminaari 24.1.2017 kokosi Metropolian juhlasaliin noin 180 osallistujaa. 

Puhujien esitykset ja linkin seminaarin tallenteeseen löydät VVT:n sivuilta -tässä linkki.